Kevät on uudistumisten ja kasvun aikaa. Tässä taannoin siistin pihalla kukkapenkkiäni ja lempeä tuulenvire toi luokseni viereisen pihatuomen kukkien tuoksun. Pysähdyin. Nautin hetkestä, auringosta ja tunteesta. Levollisuuden ja kiitollisuuden tunteesta. Luonnon herääminen pitkän talven jälkeen eloon, lintujen pesintäpuuhat, istutusten kasvun...
Lumen rauhallisuus. Valkoinen, paksu peite peittää maan rauhallaan. Taivaalta satelee hiljalleen isoja hiutaleita. Lumihiutaleet laskeutuvat kevyesti lumipeitteen päälle ikään kuin päiväpeitteeksi.
Keho hykertelee. Mieli on avoin tutkimaan, oppimaan ja avartumaan.
Ikkunastani näen kuivaustelineen ja siinä roikkuvan korin täynnä erivärisiä pyykkipoikia.
Ensimmäisinä kasveina, vielä lumen peittäessä maata, tämä sitkeä sissi nousee maasta.
Olen pieni ja sitkeä kaveri. Haen jatkuvasti huomioita muista. Ei ole väliä kuka eteeni tulleekaan. En jätä hetkeä käyttämättä, tarraudun kiinni, hyppään mukaan, ja olen sinun lähin kaverisi.
Aamukahvia juodessani katson ikkunasta ulos ja katseeni kiinnittyy linnunpönttöön.
Mikään ei jää minulta huomaamatta. Olen kaiken tilanteen tasalla, päällä ja hallinnassa.
Maa on peittynyt. Se kohta on peittynyt.
Tunnustelin sekoitetun pakan kortteja. Kortit olivat nurinpäin.
Työviikko takana. On aika hengähtää.
Voit muokata evästeasetuksiasi täällä. Ota käyttöön tai poista käytöstä seuraavat kategoriat ja tallenna valintasi.